XIX Psykoterapiatutkimuksen päivät Jyväskylässä 16. – 17.2.2023
Tarjosin Jyväskylän yliopiston järjestämille Psykoterapiatutkimuksen päiville kesäkuussa 2022 valmistunutta kognitiivisen kouluttajapsykoterapeuttikoulutuksen lopputyötäni otsikolla Do I wanna look good or do I wanna learn? Psykoterapeuttien kokemuksia Deliberate Practice – taitoharjoittelusta ja sen yhteyksistä itsemyötätuntoon ja ammatilliseen elämänlaatuun. Moni kollega oli osoittanut kiinnostusta työtäni kohtaan ja kysellyt sitä luettavakseen ja kun kerran olin uurastanut työn eteen, miksei sitä lähtisi esittämään laajemmallekin kuulijakunnalle, kun kerran tilaisuus tarjoutui. Lisäksi saisin arvokasta esiintymiskokemusta, tilaisuuden nähdä kollegoita sekä mahdollisuuden verkostoitua sekä kuulla muita kiinnostavia puheenvuoroja psykoterapiatutkimuksen saralta. Ilokseni työni hyväksyttiin Jyväskylään ja myös viiden samaa kouluttajapsykoterapeuttikoulutusmatkaa kanssani taittaneen kollegan upeat työt olivat päivillä esillä. Kognitiivinen psykoterapia oli siis päivillä varsin ansiokkaasti edustettuna! Päivillä oli oma osionsa koulutusten lopputöille, joista yksikään ei liittynyt tämänvuotiseen teemaan Sukupuolisuuden ja seksuaalisuuden monimuotoisuus psykoterapiassa.
Oli samaan aikaan innostavaa ja varsin jännittävää päästä esiintymään ensimmäistä kertaa kouluttajapsykoterapeuttina. Onneksi kaikkien oman koulutusporukkamme opinnäytetyöesitykset oli laitettu jo torstaille, jotta oman osuuden jälkeen ehti rentoutumaan ja nauttimaan päivien annista vielä perjantaina. Torstai oli pitkä päivä, oma puheenvuoroni oli vasta klo 16.45–17.15. Onneksi sessioon riitti kuulijoita, vaikka samaan aikaan toisessa tilassa oli meneillään muuta kiinnostavaa Koiviston Maarian tutkimuksen muodossa, jonka olisin itsekin halunnut kuulla. Omassa tutkimuksessani perehdyin psykoterapeuttien kokemuksiin DP-taitoharjoittelusta sekä sen yhteyksistä itsemyötätuntoon ja ammatilliseen elämänlaatuun. Työni oli laitettu Työnohjauksellisia näkökulmia -session alle.
Itsemyötätunto in action – hetkeä ennen esitystä oli innostunut ja jännittynyt fiilis!
Tutkimukseni tarkoituksena oli selvittää, mitkä asiat psykoterapeutit kokivat Deliberate Practice -taitoharjoittelussa itselleen merkityksellisiksi. Tutkimuksella haluttiin saada selville, kokivatko psykoterapeutit säännöllisen DP-harjoittelun olevan yhteydessä itsemyötätuntoon ja ammatilliseen elämänlaatuun. Työssä tarkasteltiin kolmen uransa eri vaiheissa olevan psykoterapeutin kokemuksia sekä itsenäisestä että ryhmämuotoisesta DP-harjoittelusta puolen vuoden ajalta. Psykoterapeutit täyttivät harjoittelustaan päiväkirjaa ja loppukyselyn. Lisäksi täytettiin kuukausittain itsemyötätuntoa mittaavaa SCS-SF-mittaria ja ammatillista elämälaatua tarkastelevaa ProQOL R-IV-mittaria. Tutkimusmenetelmänä oli osallistuva havainnointi. Psykoterapeuttien päiväkirjamerkintöjen ja loppukyselyn pohdintojen käsittelyssä käytettiin aineistopohjaisen sisällönanalyysin menetelmää.
Tutkimuksessani kaikkien kolmen psykoterapeutin itsemyötätunto vahvistui tutkimusjakson aikana. Erityisesti ryhmämuotoisen harjoittelun koettiin lisäävän itsemyötätuntoa. Kokemuksissa nousi esiin rohkeuden lisääntyminen sekä suhteessa kollegoihin että asiakkaisiin. Ammatillisen elämänlaadun osalta myötätuntotyytyväisyys lisääntyi kaikilla kolmella psykoterapeutilla seurantajakson aikana. Uupumus/burn out -pisteet vähenivät kaikilla tutkimusjakson aikana. Trauma/myötätuntouupumuspisteissä tapahtui laskua vain yhdellä psykoterapeuteista. Tärkeiksi kokemuksiksi nousivat kollegoiden myötätunto, samaistuminen ja jaettu kokemus, rohkeuden lisääntyminen, mahdollisuus saada kokeilla eri rooleja, palautteen saaminen ja tietoisuuden lisääntyminen sekä mahdollisuus harjoitella, toistaa ja kokeilla. Harjoittelussa koettiin myös haasteita, kuten ajan ja voimavarojen löytäminen, harjoitusstimulukseen liittyvät haasteet sekä fokuksen löytäminen harjoittelulle. Tässä tutkimusryhmässä psykoterapeuttien säännöllisen DP-harjoittelun koettiin tukevan itsemyötätuntoa ja ammatillista elämänlaatua. Tässä tutkimuksessa erityisesti ryhmämuotoisen harjoittelun merkitys nousi tärkeäksi psykoterapeutin yksinäisessä työssä.
Pitkän ja jännittävän päivän päätteeksi oli mukavaa suunnata porukalla ravintolaan syömään ja nostamaan maljat onnistuneille esityksille. Jyväskylässä asuva kollega Anna ei osallistunut päiviin, mutta oli ystävällisesti varannut meille pöydän paikallisesta Cielo -ravintolasta, jonka pitsat ja drinkit olivat ravintolan nimen mukaisesti suorastaan taivaallisia. Oli ilahduttavaa huomata, miten tutkimuksessanikin tärkeiksi nousseet vertaisryhmän tuki sekä samaistuminen ja jaettu kokemus kannattelivat niin päivän kuin illankin aikana. Myös yleisöstä huokunut kollegoiden myötätunto ja kannustus lisäsivät vastavalmistuneen kouluttajapsykoterapeutin rohkeutta. Myötätuntoa liikkui Jyväskylässä kaikkiin kolmeen suuntaan – sitä vastaanotettiin toisilta, kohdistettiin itsestämme toisiin sekä pyrittiin kohdistamaan myös itseemme. Myötätuntoteema oli siis vahvasti läsnä näissä päivissä, jotka myös kokemukseni mukaan tukivat ainakin omaa ammatillista elämänlaatuani – oli inspiroivaa ja virkistävää osallistua näihin päiviin. Mukavalta tuntui myös, että minut koulutukseni aikana DP:n maailmaan innostanut Anna-Maija sekä lopputyön ohjaajani Merja istuivat yleisössä tsemppaamassa. Yhdessä kollegoiden kanssa saatiin harjoitella kouluttajana toimimista, palautteen antamista ja vastaanottamista sekä tietoisuus omasta toiminnasta lisääntyi, sainpa Anna-Maijalta pari videopätkääkin omasta puheenvuorosta. Kollegoilta saatu kannustava ja rakentava palaute tuntui tärkeältä – sehän on myös DP-harjoittelun ehdoton vahvuus!
Illalla Cielo -ravintolassa oli tunnelma katossa ja hymy herkässä.
Perjantaina harjoitimme kollegani Jutan kanssa itsemyötätuntoa ja suuntasimme heti aamusta kylpylään. Scandic Laajavuori tarjosi mukavat puitteet päiville ja oli kätevää, että kaikki löytyi samasta paikasta. Myös osallistumismaksuun sisältynyt ruoka oli hyvää ja sitä oli todellakin riittävästi, nälkä ei päässyt kertaakaan yllättämään. Kylpylässä oli mukava rentoutua ja orientoitua loppupäivän ohjelmaan ennen kotimatkaa Turkuun. Psykoterapiatutkimuksen päivät olivat hyvin järjestetyt, puheenvuorot laadukkaita ja kollegoiden tapaaminen ehdottomasti päivien parasta antia. Tulevaisuudessa soisi, että päivät vetäisivät vielä enemmän osallistujia. Jyväskylä on kaupunkina kätevien yhteyksien päässä ja on upeaa, että Suomessa tehdään laadukasta tutkimusta psykoterapian alalta. Kynnys tarjota omaa tutkimusta erilaisille foorumeille madaltui huomattavasti tämän kokemuksen myötä, ja yhdessä kollegoiden kanssa keskustellessa syntyi monen monta uutta ideaa mitä voisi yhdessä ja erikseen lähteä toteuttamaan.
Turussa 22.2.2023
Laura Dellinger
