Lasten kognitiivinen terapia
Lasten kognitiivisessa terapiassa kognitiivisen psykoterapian työtapoja ja -menetelmiä käytetään lapsen ikätasoon ja kehitysvaiheeseen sopivalla tavalla. Lasten psyykkisten häiriöiden hoidossa tarkoituksena on vaikuttaa mielen sisäisiin prosesseihin, joiden varassa lapsi tulkitsee ja arvioi itseään, läheisiään ja ympäröivää maailmaa ja joiden varassa hän ohjaa itseään.
Terapian osana on aina myös toiminnallisuus, leikki ja pelit tai muut lasta kiinnostavat ja lapsen voimavaroja ja onnistumista tukevat asiat. Leikki ja toiminta ovat sekä hoidon muotoja että lapsen itseilmaisun ja vuorovaikutuksen väline. Lasten terapioissa korostuu yhteistyö erityisesti vanhempien ja lapsen lähiverkoston, kuten päiväkodin, koulun tai muiden viranomaisen kanssa. Vanhemmilla voi olla lapsen psykoterapian rinnalla omia hoidollisia tai ohjauskäyntejä omalla terapeutillaan liittyen lapsen kehityksen ja vanhemmuuden tukemiseen tai lapsen terapeutti voi tavata vanhempia lapsen terapiaan liittyen tarvittavasti.
Lasten kognitiivisessa terapiassa tuloksellisuudesta on eniten näyttöä depression ja erityyppisten ahdistuneisuushäiriöiden (yleistynyt ahdistuneisuus, sosiaalinen ahdistus, pelot, pakko-oireet, traumaperäinen stressi) hoidossa, mutta myös monien muiden lasten ongelmien hoidossa (esimerkiksi uhmakkuus, käytösongelmat, neuropsykiatriset häiriöt) käytetään ja tutkitaan kognitiivista terapiaa joko yksinään tai osana laajempaa hoitokokonaisuutta.
Tavallisin terapiaan tuleva ikäryhmä on 7- 12/13 -vuotiaat kouluikäiset lapset. Pienille alle kouluikäisille lapsille on kehitetty kognitiivis-behavioraalista leikkiterapiaa. Lasten terapia lähtee liikkeelle psykoterapeutin tekemästä käsitteellistämisestä, mikä on kokoava ja alustava käsitys siitä, mistä lapsen oireissa on kysymys ja mihin terapia tulee suunnata. Käsitteellistämisestä varten haastatellaan lapsen vanhempia ja huomioidaan lapsesta mahdollisesti aiemmin tehdyt psykologin tai erikoislääkärin tutkimukset. Käsitteellistämisessä pyritään tavoittamaan lapsen kehityshistorian sekä perhe- ja lähiympäristön keskeiset asiat ja ongelmat. Samoin siinä pyritään tavoittamaan, miten lapsen ongelmat näyttäytyvät kehollisesti, tunteissa, ajatuksissa ja käyttäytymisessä ja millaisia selviytymis- tai suojautumiskeinoja lapsi käyttää. Myös lasten kohdalla voidaan tavoittaa ydinuskomuksia itsestä ja ympäröivästä maailmasta ja ns. ajatusvääristymiä, esim. ”kukaan ei tykkää minusta”.
Terapia voidaan kohdentaa esimerkiksi tunnesäätelytaitojen ja itsesäätelyn tukemiseen, sosiaalisiin ongelmanratkaisukeinoihin ja vuorovaikutustaitoihin sekä haitallisiin ydinuskomuksiin ja ajatuksiin. Terapiassa voidaan käyttää opettamista, altistamista, rentoutusta ja erilaisia harjoituksia ja kokeiluja arkielämässä. Traumojen käsittelyyn on olemassa lapsille soveltuvia työskentelytapoja.
Lapsen kognitiivinen terapia voi olla lyhytkestoista, tiettyihin pulmiin tai oireisiin keskittyvää (esim. lapsen pitkittynyt suru, yksittäinen traumaattinen kokemus, lievä ahdistuneisuus, lyhytaikainen koulupelko) tai pidempää, tavallisimmin 1-3 vuotta kestävää terapiaa. Tällöin lapsen oireet ovat olleet jo pidempikestoisempia ja vakavampia ja hoidossa pyritään vaikuttamaan lapsen kehityshistoriassa oleviin oireita synnyttäviin tai ylläpitäviin tekijöihin ja korjaamaan tai ohjaamaan lapsen psyykkistä kehitystä ja rakennetta suotuisaan suuntaan. Lapsen pitkässä psykoterapiassa korostuu myös kiintymyssuhdetekijöiden huomioon otto sekä lapsen että vanhempien samanaikaisessa tuessa. Se tarkoittaa mm. terapian alkuun ja pitkäänkin työskentelyä sen suhteen, että terapiasuhde ja yhteistyö lapsen ja terapeutin välillä muotoutuu hyväksi ja luottamusta tukevaksi. Pitkää psykoterapiaa saattavat tarvita esimerkiksi lapset, joilla on toistuvia traumaattisia kokemuksia taustassaan, masennusta, vakavaa ahdistuneisuutta, pakko-oireita, käytöshäiriö tai neuropsykiatrisia ongelmia. Lasten kognitiivisesta terapiasta on olemassa sovelluksia esimerkiksi tunnesuuntautuneesta ja konstruktivistisesta psykoterapiasta, skeematerapiasta, dialektisesta käyttäytymisterapiasta ja mindfulness-tyyppisestä terapiasta. Myös erilaisia ryhmämuotoisia auttamiskeinoja on kehitetty.
