Nuorten kognitiivinen psykoterapia
Tutkimusten mukaan vakavien masennustilojen sekä tiettyjen ahdistuneisuushäiriöiden, erityisesti sosiaalisten tilanteiden pelon ja paniikkihäiriön, esiintyvyys kasvaa merkittävästi nuoruusikään tultaessa. Myös psykoosiriskin ja syömishäiriöiden osuus kasvaa.
Nuorten laajempi tietopohja, kyky parempaan kognitiiviseen itsesäätelyyn ja käsitteellisen ajattelun ja taitojen kehittyminen mahdollistaa kognitiivisten menetelmien tehokkaamman käytön nuorten terapiassa. Nuoret ovat halukkaita kokeilemaan uusia taitoja ja omaksumaan tietoa. Minäkuva muuttuu abstraktimmaksi ja sosiaalisten suhteiden ja ikätoverien merkitys kasvaa, mikä osaltaan voi aiheuttaa turvattomuutta ja erilaisia pelkoja.
Nuorten kognitiivisessa terapiassa tutkivan yhteistyösuhteen ja luottamuksen rakentuminen terapian alussa on keskeistä. Terapeutti voi tarjota neutraalia tietoa, punnittua kokemusta ja edustaa ulkopuolisuutta nuoren oireissa ja perhetilanteessa joutumatta olemaan asemassa, jossa arvottaa tai asettaa kurinpidollisia keinoja. Nuoret arvostavat tällaista asetelmaa ja psykoterapeutin rooli voi olla ikään kuin valmentajan tai mentorin. Nuorten kognitiivisessa terapiassa voidaan tarvittaessa hyödyntää vanhempien apua ja on tärkeää, että vanhemmat ymmärtävät väliintulojen tai esim. altistusten tai oikeassa elinympäristössä toteutettujen välitehtävien tai käyttäytymiskokeiden merkityksen ja voivat tukea nuorta niissä.
Nuorten kognitiivisen psykoterapian metodeina käytetään mm. tiedon antamista, ajattelun, tunteiden ja käyttäytymisen suhteiden tutkimista, erilaisia harjoituksia ja ongelmanratkaisu-keinojen ja taitojen opettelua (esim. sosiaalisten ja vuorovaikutustaitojen opettelua, sekä toimivaa omien tarpeiden ja tunnetilojen viestintää). Ahdistuneisuushäiriöiden terapiassa käytetään näiden ohella altistamista. Oireita laukaisevien tekijöiden ja perususkomusten yhdessä tutkiminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Kognitiivisten työtapojen, esimerkiksi tilanne- tai ketjuanalyysien tai ajatuspäiväkirjojen tekeminen sattuu kehityksellisestikin osuvaan vaiheeseen, jolloin nuorilla on kyky, mutta ei vakiintunutta tapaa, reflektoida omia ajatuksiaan ja toimintojaan ja muodostaa niille vaihtoehtoja. Nuoruusiän psykoosiriskiä hoidettaessa keskeisenä pidetään normalisoivaa, tukea antavaa ja realisoivaa työskentelyotetta, stressinhallintakeinoja ja positiivisten ja negatiivisten psykoosioireiden muokkaamista.
Nuorten terapioissa on mahdollista hyödyntää laajasti erilaisia kognitiivisen terapian suuntauksia, interpersoonallisia ja konstruktivistisia menetelmiä sekä myös ryhmämuotoista auttamista.
